Meillä on puolison kanssa nyt ensimmäistä kertaa sellainen vaihe, että tulomme eroavat huomattavasti toisistaan. Ennen opiskeltiin ja elimme tuet + lainat ja lisäksi osa-aikatyö kombolla. Vuokra yms laiteltii sillon puoliksi mutta nyt kaipaisin neuvoja eli: Miten pariskunnat joilla tulot eroavat toisistaan huolella (esim 500€ vs 2500€) jakavat vuokran yms menot?
Periaatteessa noi "yhteiselle tilille tulojen suhteessa ja loput omaan käyttöön" mallit on ok kunnes tulee lapsia kuvaan. Lapsien tulon jälkeen kotityöt jakautuu yleensä huomattavasti epätasaisemmin + usein toinen jää tukien varaan kotiin lasten kanssa mikä vaikuttaa ihan kaikkeen (urakehitykseen, eläkkeeseen jne) tosi negatiivisesti. Miten tässä tilanteessa pidetään kirjaa jostain osuuksista? Kamalinta oli kun jossain reddit keskustelussa oli merkitty sille osapuolelle joka oli lasten kanssa himassa "lainaa" siitä osuudesta mitä töissä olija oli maksanut perheen menoja normaalia enemmän. Toinen puoli on että lapsiperheellä on tosi paljon enemmän yhteisiä menoja ja vähemmän yleensä "omia" menoja. Tai miten tässä vältetään tää "sori kun olit himassa 9kk lapsen kanssa ja jäi omat tulot vähiin, mä lähden nyt kavereiden kanssa ibizalle kun mulle jäi tuloista taskuun, pidä lapsesta hyvää huolta kun olen poissa" -keissit?
Eli kannatan että jakaa talouden menot miten se molemmille sopii siihen saakka kunnes tulee perheenlisäystä. Sen jälkeen kaikki rahat yhteiselle tilille mistä maksetaan talouden (mukaanlukien ne lasten vaatteet ja harrastukset) ja jos jotain jää jälkeen niin yhteiseen säästöön tai jaetaan huvittelurahaksi. Tässäkin on monessa vastauksessa näitä "lapsilisät menee vaimon tilille ja sieltä ostetaan lasten vaatteet" juttuja joita en ymmärrä, ne lasten tulot ja menot on nimenomaan sen perheyksikön, ei yksilön hommia.
Meillä yhteiseloa samassa taloudessa takana nyt 24v. Omat tulot on aina olleet kovemmat, mutta lasten tulon jälkeen ei ole tullutkaan mieleen ajatella asioita mitenkään muuten kuin perheen yhteisinä tuloina ja menoina. Rahasta on nykymaailmassa jo muutenkin tarpeeksi tiukkaa, jos näistä pitäisi vielä perheen sisälläkin vääntää niin olisi elämä liian rankkaa.
Joo, tässä itsekin vastasin lapsettoman perheen näkökannalta ja varmaan kysyjäkin on vielä ja/tai tulevaisuudessa myös. Aina pitää katsoa tilanteita uudelleen, kun talouden tilanne muuttuu ja lapsellisuus tekee elämästä ihan erilaisen. Silloin ei ole enää minä ja sinä, vaan lapset.