Yritän nyt tässä saada varmistuksen että tämä ei ole normaalia, enkä ahdistu turhasta tällä tekstillä.
Rando account koska syyt.
Eli, olen aikuinen nainen, ja ahdistun välillä oman isäni mustasukkaisuudesta ja puheista. Mikään seurusteluun viittaava saa aikaan miltei raivokohtauksen, vaikken ole vuosikymmeniin enää edes asunut vanhempieni luona.
Mainittakoon vielä että olen kantasuomalainen ja perheeni on ateisteja täynnä, ei siis uskonto tai muuta samankaltaista syytä Isän käytökselle. Samanlaista ei myöskään ole käytös sisaruksis kohtaan, vain minua.
Myöskään minua ei ole koskaan kosketeltu epäasiallisesti tai hyväksikäytetty oman isäni toimesta.
Esimerkkejä käytöksestä:
1) Sisarusten kanssa rivo vitsailu miltei poikkeuksetta saa aikaan Isän räjähtämään "Mistäs sä sen tiedät".
2) Menin tietokone-asioissa vanhempieni luo, ja jotain siihen liittyen minun piti laittaa isälle sähköpostiin. Omassa sähköpostissa on vanha selfie profiilikuvan jonka otin joskus 2014, Ja isä sai kohtauksen kun näki sen ja alkoi tivaamaan kenen naamakuva minulla on, näytteli sitä äidillekin pöyristyneenä. Hetken sitä seurasin epäuskoisena ja totesin että se olen tosiaan minä itse. Tämä sai Isän rauhoittumaan ja sanomaan "No ei siinä sitte mitään jos se oikeasti olet vaan sinä..."
3) Jos koskaan puhun miesystävistä, ihan platonisista, Isä sanoo heti että turpa kiinni niistä, ja kerran on myös alkanut hokea ystäväni nimeä ivalluseen sävyyn.
4) Kun olin lapsi, joskus isäni on saattanut mainita tutkimuksen että joka kolmas mies pitää lapsia viehättävänä kun olemme kahdestaan jossain. Varmaan yhteensä 4-5 kertaa aloitti tämän keskustelun kun olin lapsi.
Nämä nyt ne useimmiten toistuvat käytökset. Jos puhe ei käänny miehiin tai seurusteluun, isäni ei käyttäydy tai sano mitään mikä ahdistaisi.